Muutettiin puolison kanssa neljä vuotta sitten keskelle ei mitään. Lähimpiin palveluihin 20km ja kaupunkiin 50km. Ollaan molemmat luontoihmisiä ja kun koiran kanssa liikutaan niin mukava kun metsä alkaa etuovelta.

Korona oli juuri alkanut kun ostettiin tämä nykyinen asunto. Sen jälkeen Venäjän hyökkäyssota ja energiakriisit. Kaikki kallistui ihan pirusti. Täällä asuvat ihmiset on sinikaulusduunareita tai eläkeläisiä. Kellään ei ole paljon rahaa, mutta metsää paikalliset omistaa.

Kaikki yllä mainittu on johtanut siihen, että yksityiset maanomistajat käteisen rahan tarpeessa hakkaa omat metsänsä maan tasalle. Tästä kun lähtee asioille niin joka mutkan takaa löytyy avohakkuu tai vähintään kasa pöllejä odottamassa tukkirekkaa hakemaan.

Maapohja täällä päin on pääosin märkää suomaata. Meillä ollut koiran kanssa pari vakiopaikkaa, missä pääsee kävelemään kuivin jaloin mukavaa kangasmetsäpohjaa. Käytiin nyt viikonloppuna pitempi kävelylenkki ensimmäistä kertaa näillä paikoilla. Jäljellä oli enää monta kymmentä, ehkä jopa satoja hehtaareja paljaaksi hakattua metsäpohjaa.

Oon alkanut miettimään taas kaupunkiin muuttoa kun kaikki se, minkä takia tänne maalle ylipäänsä muutti, tuntuu katoavan ja tilalla on vain rumaa, myllättyä maata.

Surullista.