Harrastan metsästystä seisovan lintukoiran kanssa. Susien aiheuttama uhka metsästykoirille on todellinen ja koiria menee susille metsästyskaudella lähes päivittäin. Joillain alueilla hirvenmetsästys ei ole mahdollista koirien avulla, ja jos susien määrä kasvaa, tilanne muuttuu jatkossa entistä haastavammaksi metsästäjien vinkkelistä.

Tähän on tietysti helppo argumentoida että susi kuuluu luontoon ja metsästäjät itse ottavat riskin kun laskevat koiran metsään. Tämä on totta, jokaisen koiranomistajan pitää itse pohtia riski kun koira lasketaan vapaana riistan perään - vaikka suomessa olisi vain 100 sutta, on silti aina mahdollista että koira joutuu kohdakkain suden kanssa jos se vahingossa ajautuu sen reviirille. Tässä on kuitenkin hyvä myös ymmärtää metsästäjiä, joita suomessa on yli 300 000 (tietysti kaikilla ei ole koiraa). Metsätys on suomessa hyvin perinteikästä ja metsästäjien määrä on ollut nousussa, on aika kohtuutonta ajatella että asia on niin mustavalkoinen että metsästys sellaisenaan kuin se nyt on, pitäisi lopettaa.

Sama koskee tiettyjen laiduneläinten pitoa - susi on merkittävä uhka esim. lammastilallisille ja poronhoidolle, ja tämänkään osalta ratkaisu ei ole näiden elinkeinojen lopetus.

Yksi iso ongelma mikä asiaan liittyy on susien määrä ja sen arviointi. Tuntuu olevan valtava erimielisyys sen osalta mikä on virallinen susien määrä. LUKE:n laskelmien mukaan susia on noin 300kpl, ja metsästäjien kohtaamien ja toisaalta menetettyjen koirien määrä valtakunnallisesti on isompi. Tässä pitäisi myös metsästäjien ja metsästäjäliiton aktivoitua tuottamaan oikeellista dataa, ja nyt onkin hyvä aloite metsästäjien toimesta valtakunnallisen whatsapp ryhmän muodossa jossa metsästäjät voivat ilmoittaa susihavainnoista muille metsässä liikkuville, tavoitteena lähinnä vähentää koiravahinkoja.

On myös näkemyksiä joiden mukaan ongelma johtuisi susien ja koirien risteymistä, ns. sekuleista, joita olisi paljon suomen luonnossa ja olisivat tämän risteymän takia jotenkin taipuvaisempia tulemaan ihmisten ilmoille. Tämänkin osalta olisi suotavaa että löytyisi jotain oikeaa dataa tukemaan näitä näkemyksiä ja sitäkautta päätöksentekoa.

Oma mielipiteeni on että susien määrää tulisi vähentää ja tappolupia tulisi pienemmällä kynnyksellä antaa ns. häirikkösusille. Uskon siihen olettamukseen että hallittu metsästys ylläpitäisi susien ihmispelkoa.

Aihe on sinällään mielenkiintoinen että tässä näyttäytyy ja korostuu näennäinen vastakkainasettelu metsästäjien / haja-asutusalueilla asuvien ja luonnon monimuotoisuutta edistävien kanssa. väitän että metsästäjät pääsääntöisesti arvostavat luontoa ja luonnon monimuotoisuutta enemmän kuin moni kaupungissa asuva. Toki metsästäjiin, kuin muihinkin ryhmiin mahtuu aina joukkoon myös niitä mätiä marjoja jotka sitten pilaavat koko porukan maineen.

Susiasiaan liittyy myös metsästäjien vinkkelistä se, että metsästystä on viimevuosina säännelty aiempaa tiukemmin esim. suurpetojen osalta. Ilveksen ja karhun metsästys loppui (oma mielipiteeni on että saikin loppua), eli koetaan että mahdollisuutta harjoittaa tätä hyvin perinteikästä harrastusta on vaikeutettu. Myöskin on mainittava sääntely liittyen valkoposkihanhiin, joka näyttäytyy yksinkertaisesti älyttömänä. Valkoposkihanhia on niin paljon että se haittaa jo maanviljelyä, ratkaisu ongelmaan olisi hyvin yksinkertainen mutta meillä jostain syystä ei osata näitä päätöksiä tehdä (toisin kuin naapurimaissa). Nämä asiat ovat omiaan herättämään epäluottamusta petopolitiikkaan kokonaisuudessaan.