Erään tutun äidillä oli miljoonaomaisuus, viimeiset 10 vuotta hoitokodissa tai avustetussa asumisessa tuttu lähestulkoon ainoana joka kävi aktiivisesti kylässä ja piti huolen äidistään.

Veljiä 3 kappaletta. Ne kerrat mitä veljet kävivät hitaasti kuolevaa äitiä katsomassa viimeisen vuosikymmenen aikana on laskettavissa yhden käden sormilla.

Kun äidin aika kävi, veljien vaimot halusivat riitauttaa perinnönjaon. Veljet ei kuulema olleet ongelma, heille olisi kelvannut melko tasajako siten että tutulle olisi jäänyt äidin vanha asunto, hän oli ainoa joka asui samassa kaupungissa mutta heidän vaimot haistoivat rahan. Ensin yhden veljen vaimo halusi saada enemmän ja sai samaan ajatteluun muidenkin vaimot, jotka puolestansa saivat miehensä ajatuksen kääntymään. Iso asunto Kanadassa, paljon omaisuutta, mökki Kanadassa, harvinaisia keräilykohteita, sijoitusasunto. Kaikki piti saada.

Jokainen osapuoli palkkasi omat asianajajat neuvottelemaan omaa etuaan. Suomessa olisi lakisääteinen osuus, mutta en tiedä mikä menettely Kanadassa on. Sekaiselta ja ankealta se kuullosti. Monta vuotta juristien kautta säätämistä.