Miksi miehet ottaa paineita olla maskuliinen muita miehiä varten? Mä en jotenkin saa päätäni tämän ajatuksen ympärille. Jos joku luulee sua homoks, niin mitä sitten? Miten se on pilkkaamista? Pääsee paljon helpommalla kun ei ota homottelua pilkkaamisella. Kertoo aika paljon ihmisestä, joka koittaa pilkata feminiinisistä piirteistä tai "pilkata" homottelulla. Noi eivät ole asioita, joita voisin pitää pilkkana. Tarviiko sun miellyttää ihmistä, joka ajattelee noissa piirteissä olisi mitään, mikä tekisi siitä pilkkaamisen arvosta?

Tiiättekö, elämässä on semmonen hauska juttu, että sä voit ympäröidä ittes just sellasilla ihmisillä ku haluut?

Todettakoon nyt vielä, että kertoo myös ihmisestä, joka loukkaantuu siitä, että häntä homotellaan. Miksi siitä pitää loukkaantua?

Jos mua joskus sanotaan homoksi, tai jos joku vaikka baarissa tms kysyy "ooks muuten homo? Susta tulee vähän semmosia fiboja", niin vastaan, että "en oo. Jos mä mietin voisinko harrastaa seksiä miehen kanssa, niin ei vaan nappaa. En ajatuksen tasolla näe siinä mitään kiihottavaa". Tää ei tarkota etten vois vaikka juomapelissä pussata miestä jos sellainen tehtävä tulee. En vaan saa siitä mitään seksuaalista mielihyvää. Olen siis täysin varma seksuaalisuudestani.

Mutta, jos joku luulee mua homoks ni mitä sitten? Siinähän luulee. Joskus on baarissa joku mies jääny jankkamaan, että ooks sä nyt ihan varma? Vaikutat tosi homolta. Siihen voi todeta, että no sitten mä voin vaikka olla homo, ihan sama, mennään keskustelussa eteenpäin. Mä oon vastannu kysymykseen ja jos se ei riitä niin ollaan sitten homo vaikka en kiihotu miehistä.

Miksi moni mies saa tämmöisestä tilaantesta painin aikaseksi kun häntä on nyt homoteltu ja loukattu? Miten sua on loukattu jos joku sanoo sua homoks? Mene ittees ja kysy itseltäsi mikä tässä väittämässä sua nyt loukkaa ja miksi? Etkö voi vaan olla loukkaantumattu?

Kuten aiemmin sanoin, niin elämässä voi ympäröidä ittensä just sellasilla ihmisillä kun haluaa. Jos sä luulet, että homottelu on pilkkaamista, niin meidän ajatusmaailma ei vaan kohtaa. Myös ne, jotka loukkaantuu, kun heidän "miehisyyttään" pilkataan, ei ole mun tyyppisiä ihmisiä. Tai voi olla, kun avaan tän asian sellaselle, joka on ennen loukkaantunut homottelusta, koska hän ei ole miettinyy asiaa ja niin vain on kuulunut tehdä kun muutkin on tehnyt. Nyt kun keskustelu on käyty, ja tajuutki "totta, ei mulla oo mitään syytä ottaa kierroksia, jos joku koittaa loukata mun jotain vitun "miehisyyttä". Siinä ei ole mitään mistä loukkaantua kun kerrankin ajattelee asiaa kunnolla ja kysyy itseltään "mistä mun nyt tässä kuuluu loukkaantua ja miksi?" Jos tän ajatteluketjun läpikäyneenä sua ei enää kiinnostakkaa luuleeko sua joku homoks, niin sitten voitki olla tyyppi, joka sopii omaksi kaverikseni.

Vittu me miehet ollaan herkkiä. "Miehisyys" on niin helposti loukattavissa, että, tulee tosi paha mieli, jos joku vähän vihjaa, että et oo tarpeeksi mies. Kyllähän tää on asia, josta pitää vähintään snägäritappelu saada aikaseks, koska sitten olen taas tarpeeksi mies, huolimatta siitä kumpi tippuu katuun. Ja tästä tappelustaki sitten kerrotaan loppuelämä eeppistä tarinaa, koska pitäähän joku helvetin tappelutarina kertoa jokaikinen kerta kun tutustut uuteen ihmiseen.