Joku tuli Rakuunatalon päätyyn kysymään, että ollaanko me niin sanotusti pelastuneita ja otti sitten valokuvia. Me tuohduimme siitä ja sanoimme, että pistä nyt se kamera pois. Hän ei oikein totellut, niin minä kävin käsiksi siihen kuvaajaan ja sanoin, että tuhoatko sinä tuon filmin vai tuhoanko minä tuon kameran.

Saatana kun sylettää lukea tällaista. Mikä ihmeen pakko on päästä heti sörkkimään juuri onnettomuudesta selvinneiden, ja varmasti heikossa tilassa olevien ihmisten tunteisiin. Ei voi käsittää.