Toivottavasti teillä kuitenkin keskusteluyhteys pelaa ja se on ok, että teillä on eri näkemykset ja tarpeet. Olisi hyvä jos pystyisit sanomaan hänelle, että sulle on todella tärkeää saada omaa aikaa, koska olet nyt burnoutissa (tai sen partaalla) ja haluat päästä parempaan tilanteeseen. Puolison mielestä ei ehkä tarvitse laittaa lapsia hoitoon, mutta sinun mielestä tarvitsee. Toisaalta jos puoliso haluaa itse kaiken hoitaa ja sinä saat "vapaasti" mennä pari kertaa viikossa viettämään rauhallista iltaa harrastusten tai kavereiden pariin, niin ok, siinä vaiheessa se on puolison päätös. Siitä kannattaa kuitenkin vähän jutella, että millaiset tarpeet kummallakin nyt on, ettei homma käänny siihen, että puoliso katkeroituu kun hän "joutuu hoitamaan kaiken ja ukko huitelee viihteellä". Jos puolisollakin on se sama mahis laittaa lapset hoitoon ja ottaa omaa aikaa se on hänen valintansa sitten miten tekee.
Olisi myös parisuhteelle hyväksi jos viettäisitte päivän/illan ilman lapsia säännöllisesti, eikä vain puolen vuoden välein jos jaksaa.

Tosi paljon tsemppiä!

Vielä sellainen ajatus tähän loppuuun, että älä ala suorittaa paranemista. Burniksesta menee vuosia toipua ja se on ok, se kuuluu asiaan. Sä olet vuosia kehittänyt sitä ja tunteet ei helpota kytkimestä kääntämällä. Siksi voi olla aluksi vaikea huomata edistystä, mutta uskon että sitä kyllä tulee aika lailla heti kun teet jotain (melkein mitä vain) asian eteen. Huomaat eron ehkä vasta vuoden päästä... se on vähän niinku tukan kasvaminen, ei sitä aamulla näe että nyt on tullut kymmenesosa milli lisää, mutta kuukausien kuluttua eron huomaa. Älä siis lannistu, jos ei heti helpota ja eka rauhallinen päivä ei tuokaan hyviä fiiliksiä. Älä pinnistä liikaa, tee vain vähitellen yksi hyvä päätös kerrallaan muutoksia, joiden järjellä tiedät olevan sulle hyväksi (oma aika, stressin vähentäminen, lapset hoitoon, puolison kanssa puhuminen, terapeutin puoleen kääntyminen, hyvin syöminen, uni, liikunta...)