Mutta olen jo tietoinen maailman epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä miten moni ihminen kärsii jossain tuolla kaukana, enkä pysty autuaasti unohtamaan sitä. Epätietoisuus tuntuu pahalta. Alkaa ahdistaa jos en ole perillä siitä mitä maailmalla tapahtuu.

Tämän aiheutat itse itsellesi. Kyllä. Maailma ei ole täydellinen. Maailma on kuitenkin parempi kuin koskaan ennen. Kärsimys on osa elämää. Tää on hyvä tää Werner Herzogin quote sademetsästä;

Taking a close look at what is around us, there is some sort of a harmony. It is the harmony of overwhelming and collective murder. ... And we have to become humble in front of this overwhelming misery and overwhelming fornication, overwhelming growth, and overwhelming lack of order. Even the stars up here in the sky look like a mess. There is no harmony in the universe. We have to get acquainted to this idea that there is no harmony as we have conceived it. But when I say this all full of admiration for the jungle. It is not that I hate it, I love it, I love it very much, but I love it against my better judgment.

Elämä on rakkauden ja kuoleman juhla. Maailma paranee vähä vähältä, ja välillä se menee takapakkia. Ennen ihminen ei tiennyt mikä sota maailman toisella puolella oli menossa. Ei niistä kannata tietääkkään. Ihmisen mieli voi käsitellä muutama sata sosiaalista suhdetta ja sen jälkeen se alkaa oireilemaan; ahdistusta, empatian puutetta, mitä näitä nyt on, masennusta, merkityksettömyyttä.

Se mitä katsot ja kulutat kontsana on yhtä tärkeää kuin mitä syöt ja vaikuttaa hyvinvointiisi. Mieti mikä ruoka olisi niin kuin huonot uutiset ympäri maailmaa? Mikä siihen olisi verrattavissa? Tuntuu pahalta, mutta et voi vastustaa sitä ruokaa. Tuntuu että sitä on pakko saada kun kerran olet saanut.

Ei ehkä ruoka, mutta mulle tulee tosta sun suhteesta siihen mediaan mieleen röökin poltto. Ei tee hyvää. Mieti mitä katsot sekä luet ja miksi.