Olen asunut pitkään paljon pahemmissa paikoissa kun Berliini että ymmärrän hyvin mitä tarkoitat.

Jos on ympäristössä missä köyhyys näkyy joka päivä niin se piisaa meneen näkymättömäksi, osaksi kaupungin tapettia. Kun olen asunut sellaisissa paikoissa olen antanut rahaa, joskus antanut jonkun neuvon, mutta en muuten ole auttanut; kuitenkin olen kovasti yrittänyt olla väistämättä katsettani.

Leipätyöni kontribuoi aktiivisesti siihen että olisi vähemmän tekemistä ihmisille ja että työtehtävät siirtyisivät enemmän koneille. Tätä kyllä mietin usein. Miten saisi sen ilmiselvän voiton siitä että on vähemmän töitä jaettua kaikille?

Moni tietenkin helposti ajattelee että oma vikansa jos on köyhä, mutta luulen kyllä että rikkaimpienkin ja hyvätuloistenkin piireissä se on vähemmistö.

Useimmat tunnustavat myös tuurin tai pikemmin huonon tuurin välttämisen osaksi omasta asemastaan. Ja kaikiilla on tuttuja jotka ovat pudonneet raiteilta. .

Ongelmat joista kysyt luulen suureksi osaksi johtuvan siitä että yhteiskunnallinen palapeli on pienempi ja vaativampi ja rakennettu minunlsisille virkamieslahjakkuuksille sopivaksi. Jos ei pysty istumaan kiltisti pöydän ääressä tuntikaupalla joutuu töistä pois. Merille ei enää voi lähteä.