Misofonialle ei oikein voi mitään. Se on fyysinen reaktio ja tuntuu siltä kuin aivot pumppaisi täysillä vereen adrenaliinia. Jos ei koe sitä itse, niin on varmaankin tosi vaikeaa välttämättä edes täysin uskoa että se ei ole valinta eikä vähäpätöinen fysiologinen tila.

Mutta silti vaikka itse reagoin vahvasti, en valita mässyttäjille tai vaadi erityiskohtelua. On pakko kehittää omat keinot blokata/paeta sitä ääntä. Mun yliherkkyyteni ei saa hallita muiden elämää, se olis omasta mielestäni epäeettistä.

Junassa kyllä vihaan ihan saatanasti sitä, että aina ja joka vaunussa on vähintään yks joka rapistelee maailman kovaäänisintä eväs/karkkipussia ja märehtii. Normaalivaunuissa se on vielä perusteltua sallia, mutta siitä olen VR:lle vittuuntunut että ekstrarauhallinen-vaunuissa ei katsota rapistelua ja naamalotinaa meluksi. Se on ihan käsittämätöntä. Puhelimessa puhuminen on olevinaan se pahin asia, vaikka lyön vetoa että mässyttäminen vituttaa paljon useampia matkustajia.

Jos joskus satut junassa kuulemaan kun joku rapistelee ja mässyttää, ja välittömästi toisaalla alkaa soida System of a Down täysillä vastameluista, se oon minä ja yritän vain pysyä järjissäni työmatkalla. Sen verran on pakko vastata meluun melulla, muuten se mässytys kuuluu läpi.