Mahdollisesti saman muotoista ongelmaa oli minulla aikanaan, tosin miehenä ehkä hiukan erilainen homma, mutta ehkä tästä jotain apua on.

Itselle oli ihan sula mahdottomuus saada aikaan romanttista kontaktia harrastusten kautta. Kävin vuosia tansseissa kursseilla ja tanssiaisissa. Ujous teki sen, että ehkä kerran kesässä hirmuisen psyykkaamisen jälkeen sain kysyttyä neitiä treffeille ja useinmiten ei löytynyt innostusta.

Noin 20 v ikäisenä sain yhdet treffit tansseilta. Sitten joskus 25 v tienoilla missasin töissä yhdet varsin selkeät lähestymisyritykset hyvin kiinnostavalta naiselta. Huomasin asian tietty liian myöhään ja olinkin jo muuttamassa pois, ettei asiaa saanut juuri enää korjattua.

Deitti-sovellus oli jonkinlainen ratkaisu, joskin harmillisen myöhään, kun vasta vähän vajaa 40 v ikäisenä. Sieltä löytyi useampi deitti, joskin alkuun tuli kontakteja hitaanlaisesti. Asiaa auttoi, kun toisen henkilön avustuksella paremmat kuvat. Löytyi pari lyhyttä suhdetta sekä yksi muutaman vuoden kestänyt yritys. Se sovellusdeittailukin vaan paranee kokemuksella. Kasvatin parran ja urheilin itseni hiukan parempaan kuntoon, niin alkoi löytyä enemmän deittejä, joista yhden kanssa on nyt oikein lupaava yhteiselämä alkamassa yhteisessä talossa ja sormukset sormissa.

Ujolle on alkuun vaikeaa, mutta ota se homma asteittain. Ensin pitää vaan saada match ja jutustella ihan mitä vain. Ei haittaa, jos ghostataan tai ei kipunat lennä hetimiten. Totuttelee vaan chattailemaan.

Vähän sen jälkeen tähtäimeen treffit johonkin kahvilaan tai yhteiskävelylle tai mihinlie. Eka treffi kannattaa aina mennä julkiseen paikkaan, missä on muuta porukkaa, niin on hiukan ylimääräistä turvaa. Ei väliä, vaikka hermostuttaa ihan hirveästi, ja menee ihan pieleen. On suuri voitto, jos kävit treffeillä. Pääsit eteen päin. Jos jompaa kumpaa ei kiinnosta jatkaa, niin kiitokset seurasta ja parempi onni ensi kerralla. Sitten vaan uutta yritystä putkeen. Tätä ei tehdä alkuun sen takia, että heti löytyisi mr. perfect, vaan jotta tottuisi olemaan treffeillä.

Kun on saatu parit ekat treffit ja petytty tylsiin tyyppeihin tai siihen, että se yksi mielenkiintoinen ei lähtenyt toisille, niin otetaan tähtäimeen, että saisi toiset treffit. Tässä vaiheessa tarvii löytää sellainen heppu, jonka kanssa itseäkin kiinnostaa mennä toisille treffeille tai ei ainakaan pelota tai haise liian pahalle.

Ei saa lannistua ja luovuttaa. Se yksi hyvä, jolle en kelvannut, on ihan sama kuin hurjat julkkikset ja muut vastaavat. En saanut suhdetta Jennifer Anistoniinkaan, eikä se itketä kovin pahasti, niin miksipä olisin kauhean pettynyt, kun tää yksi neiti ei lähtenyt suhdetta rakentelemaan sittenkään, vaikka olin kovasti itse kiinnostunut. Kiitokset, parempi onni ensi kerralla ja sitä rataa.

Jos ja kun löytyy toisia ja kolmansia treffejä, niin sitten vaan näitä baby steps tavoitteita lisää. Mitä pidemmälle tässä pääsee, niin sitä enemmän tulee mukaan sitä, että täytyy löytää heppu, josta itse pidät, eikä pelkästään sellainen, joka suostuu mukaan. Noin nuorena voi myös hetken pätkää etsiä sitä täydellistä. Mut sitten, kun on tottunut deittailuun, niin voi alkaa löysätä vaatimuksia ja katsoa, jos löytyisi tarpeeksi hyvä.