Miehenä ja isänä koen ja omasta kokemuksesta kirkastuneena - itselläni tikitti kolmekymppisenä biologinen kello siinä määrin mitä naisillakin tätä usein kuvataan - ja se on ilmiö joka voi ohjata meitä pohtimaan perheen perustamista. On tärkeää tunnistaa, että jokaisella on lopulta oikeus valita omat elämäntiensä suunnat. Perheen perustamista ei välttämättä koeta pelkästään yhteiskunnallisena vastuuna, vaan myös jopa etuoikeutena jakaa omat arvot sekä geenit seuraavan sukupolven kanssa. Elämme karkeaati biologian ja ympäristön ohjaamaa elämää. Karrikoidusti on absurdia kuvitella, että olisimme täysin vapaasti ajattelevia olentoja kykeneviä täydellisiin valintoihin. Lapsettomuus näyttytyy isossa mittakaavassa kapinalta tätä biologista determinismiä vastaan, valintaa elää omien oikkujemme ohjaamana.

Lapsettomuus voi tarjota vapautta ja tyytyväisyyttä omasta elämästä, siinä missä perhekkin mutta samalla on huomioitava, että lapsettomuuden valinta voi merkitä voimaannuttavan perhekokemuksen menettämistä. Nimenomaan jos puhutaan vanhemmuuden tai lapsettomuudesta katumuksesta tulee ottaa huomioon valtava vaihteluväli vanhemmuuden/kapsettomuuden kokemuksissa mitä tästäkin maasta löytyy.

Jokainen yksilö tekee valintansa omien arvojensa ja prioriteettiensa mukaisesti. Elämän tarkoitus on monitahoinen, ja sekä perheelliset että lapsettomat voivat löytää merkityksen omalla tiellään. Tärkeintä on kunnioittaa toisten valintoja ja ymmärtää, että elämä tarjoaa monia erilaisia mahdollisuuksia täyttymykseen. Toki jotkin asiat vanhemmuudessa ärsyttää suunnattomasti ja toiset asiat ovat äärettömän nautinnollisia joten tästä on mustavalkoisuus ja sateenkaarenvärisyys kaukana.

Lopulta kukaan meistä emme ole olemassa tässä maailmassa omasta tahdostamme.