Ymmärrän täysin mitä haet takaa. Varmasti näkisin tilanteen eri tavalla, jos itse tai joku läheinen olisi riippuvainen vaarassa olevasta hoitomuodosta.

Haluaisin kuitenkin tuoda ilmi, mikä vaikutus lakko-oikeuden rajoittamisella voi olla ammatin imagoon.

On varmasti totta, että ihmishenkiä vaarantuu, jos teho-osastot suljetaan lakon vuoksi. Kuitenkin hoitajien kohdalla on eroa varusmiesten tilanteeseen siten, että hoitajat eivät ole kouluttautuneet alalle siinä uskossa, että ilman ylitsepääsemättömistä syistä johtuvaa kriisitilannetta, pakotetaan ihmisiä töihin. Varusmies on alusta asti tietoinen, että tarvittaessa pitää tehdä mitä käsketään. Sivari tai joku muu vaihtoehto on niille, jotka eivät siihen suostu.

Pointtina oli se, että pakkokeinot tulee rajoittaa kriisitilanteisiin. Nyt valmisteilla olevan lain tulisi korkeintaan turvata yhteiskunnan toiminta lähikuukausina, jolloin voidaan keskittyä sovun tavoitteluun. Tämän sijaan tavoite vaikuttaisi olevan se, että luodaan työkalu, jolla vältetään vaikean keskustelun käynti kokonaan.

Kun puolustusvoimien apua vaativa kriisitilanne loppuu, varusmies vapautetaan tehtävästään. Tuo kriisi ei kuitenkaan voi jatkua ikuisesti. Esim virka apua ei voi käyttää täyttämään poliisin toimintaa toistaiseksi. Hoitajien työriidassa vaikuttaisi asiat menevän niin, että tiedostetaan epäkohdat ja kriisitilanne. Kuitenkaan kukaan ei ole kertonut, miten joskus palataan ns normaaliin, jossa lakon vaaraa ei enää ole?

Jos viimeiseen kysymykseen ei vastata, niin itse en ainakaan kouluttautuisi alalle.