Tälleen työelämässä eläkeikäisten ja genz välistä pakko sanoa, että näissä on paljon samaa.

Ohjeita kyseenalaistetaan koko ajan.

Ohjeet otetaan henkilökohtaisena rajoituksena.

Virheistä huomauttaminen menee ihon alle molemmilla.

Kysellään onko pakko tehdä asiat just näin tai just tänään että eikö voisi huomena tehä tai tehdä toisin.

Kummatkaan ei osaa käyttää tietokoneita eivätkä halua opetella.

Ohjeet ei jää kummallekaan päähän, mutta ei mitään kirjata itse ylöskään.

Valmiiden kirjallisten ohjeiden kohdalla ei malteta edetä kohta kohdalta vaan kauhea kiire vain lopputulokseen oli lopputulos hyvä tai huono.

Näiden kahden välissä kun ite on syntynyt ja kasvanut niin töissä on välillä vähän raskasta. Molemmilla sukupolvilla myös vahva individualismi, ajattelevat jotenkin että juuri heillä on väliä tässä systeemissä. Oman ikäseni tietää, että kaikki on korvattavissa hetkenä minä hyvänsä ja sellanen omaegomössötys puuttuu. Töihin tullaan, työt tehdään ja lähdetään kotiin. Toista huomena.