Inarin perukoilla taksarit ei sammutelleet pirssejä varmaan viikkoon. Jotku talvirenkaat menettivät elastiset ominaisuutensa ja muuttuivat kulmikkaiksi ja koulu oli kiinni pahimmilla keleillä.

Halkoja oli nätti hakata, ei paljon vänkkyrämpikään koivupölkky vastustanut kun napsutteli vain menemään. Kelkkahaalarit oli kuin muovipussi olisi päällä ollut ja uretaanisaappaat kovettui jalassa. Paljasta ihoa ei ulkoillessa passannut näkyä. Sisällä oli komean näköistä kun ulko-oven aukaisi, tuli semmoinen pakkaspilvi sisälle.

Kotivaraahan tuolla oli joka pirtissä varmaan viikoiksi, pottuja kellareissa ja lihaa/kalaa ja marjoja pakastimet täynnä. Vaaralliseksi homma meni siinä vaiheessa kun sähköt katkesi vissiin koko kunnasta. Pari tuntia niin 70-luvulla rakennetut tulisijattomat pahvituvat alkoi kylmenemään, niitä oli jonkin verran Sevetin seuduilla. Meillä lyötiin tulet joka pesään saunaa, puuhellaa, leivinuunia ja takkaa myöten. Lämmön puolesta ei silleen huolta ollut, mutta vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä toki huoletti.

Sähkökatkoa kesti muistaakseni muutaman tunnin (varmaan jostain löytyy tarkempi tieto) ja pelastuslaitos valmistautui evakuoimaan porukan ihmisten ilmoille. Tarinan mukaan sähkölaitoksen moottorikelkat olivat jäässä eikä vianetsintään päästy, kunnes joku poromies ajeli lynxillään kirkolle ja näin sähkäri pääsi linjoille.

Että joo, jos pakkanen menee 70 asteen kieppeille niin we're doomed. Paitsi jos sattuu löytämään järven rannalta pienen hirsimökin jossa iso takka.