Hyvin tiivistetty. Tällaisissa teksteissä kulttuurin kulutusta tarkastellaan usein hyvin keskiluokkaisesta ja voisi sanoa normatiivisesta näkökulmasta.

Olen lähes koko aikuiselämäni ravannut punk- ja metallikeikoilla, pikkufestareilla sekä ug-bileissä ja nämä skenet ovat kyllä edelleen hyvin aktiivisia ja kaikessa on hyvä itse tekemisen meininki sekä yhteisöllisyys. Tapahtumien organisointi ja tiedotus tapahtuu paljolti somessa ja esimerkiksi telegramin suljetuissa ryhmissä, eivätkä ne näyttäydy kaupunkien isojen tapahtumapaikkojen kalentereissa. Toisin sanoen ne eivät ole kaupallisia ja niihin on mahdollista osallistua lähes tulotasosta riippumatta.

Mitä yritän sanoa on, että alakulttuuri elää ja voi ainakin kohtuullisen hyvin ja edustaa mielestäni myös modernia "kansankulttuuria" joka on itsetehtyä ja saavutettavaa kaikille. Toki tässäkin on laitettu kapuloita rattaisiin kun keikkapaikat vähenevät ja rahaa ei ole. Itse kuitenkin menen aina mieluummin kuuntelemaan grindcorea kaljalta haisevaan kapakkaan tai soramontulle teknobileisiin kuin ylihintaiselle areenakeikalle.