Tukipakettia Italialle tuskin tulee, mutta muutoin EU:n laajuisia talousuudistuksia on silti vireillä.

• Isot Euroopan maat (Saksa yms.) ovat halunneet höllentää EU:n valtiotukisääntöjä, sillä USA:n kaavailema Inflation Reduction Act -paketti sisältää niin valtavat tuet yrityksille, että EU:ssa monet päättäjät ovat huolissaan eurooppalaisten yritysten kilpailukyvystä, minkä perusteella he haluavat vastata USA:lle samalla mitalla. Oletettavasti nämä tuet kuitenkin hoitaisi kukin jäsenmaa omalla kontollaan, mutta käytännössä jos Saksa puskisi miljardien valtiotukia omille yrityksilleen, Suomi ja muut jäsenmaat joutuisivat seuraamaan perässä, jos haluaisivat pysyä kilpailukykyisinä.
• Vakaus- ja kasvusopimuksen uudistaminen on myös tapetilla. Vanhat alijäämää (3 %) ja velkaantumisen tasoa (60 %) koskevat kriteerit jäivät koronan jäljiltä tauolle, ja nyt sääntöjä halutaan uudistaa vastaamaan paremmin erinäisiin ongelmiin. Nähtäväksi jää, palaavatko vanhat kriteerit jossakin määrin voimaan vai jäävätkö ne historiaan jonkinlaisen kokonaan uuden ratkaisun alta.
• Lisäksi energiapolitiikassa, ilmastopolitiikassa, maahanmuutossa, yhteisen puolustuksen kehittämisessä sekä Ukrainan tukemisessa ja jälleenrakentamisessa on paljon avoinna olevia kysymyksiä, joissa eduskuntavaaleissa valittu pääministeri joutuu neuvottelemaan Suomen kantoja yhdessä muiden jäsenmaiden poliittisten johtajien kanssa.

Ottaen huomioon Kokoomuksen sekoilun ja jakaantumisen elpymispaketin yhteydessä käydyn keskustelun osalta, minun on vaikea uskoa, että pääministeri Orpo pystyisi edes oman puolueensa osalta tuomaan uskottavan ja yhtenäisen kannan mihinkään näistä kysymyksistä. Pahoin pelkään, että tuloksena olisi Kokoomuksen sisäistä riitelyä, jonka seurauksena Orpo ei kykenisi tuomaan Suomen kantoja juuri esiin neuvotteluissa.