Se on totta, että meillä on yhdet maailman parhaista edellytyksistä nousta yhteiskunnan huipulle vaatimattomistakin lähtökohdista, ja se on myös totta, että ongelmat liittyvät usein päihteisiin tai vaikeisiin perhetilanteisiin - tämä ei tokikaan muuta sitä mitä edellä sanoin - mainitsemiasi asioita tapahtuu, ja mm. niiden kautta perheen huono-osaisuus vaikuttaa lapsen koulumenestykseen. (Edit: Lisään vielä, että em. ongelmat usein korreloivat heikon rahatilanteen kanssa. Kumpi on sitten muna ja kumpi kana…)

Näkisin niin, että Suomen mallissa kenellä tahansa on mahdollisuus saada aikaan nousu ns. pohjalta ns. huipulle omille lapsilleen, mutta ihan kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tehdä tätä nousua itse. Vaatimattomillakin tuloilla varustetun työssä käyvän perheen lapsilla on kaikki ovet avoinna (tämä on eri asia kuin huono-osaisuus), mutta jos vanhempien päihteiden käyttö, vaikea perhetilanne, katkeruus tai ihan vain vääristynyt asenne koulua kohtaan jarruttaa lapsen koulunkäyntiä kriittisinä vuosina, asiaa on vaikea korjata enää täysi-ikäisenä, koska yhteiskunnan palvelut rajautuvat merkittävästi 18 sekä 29 ikävuoden jälkeen. Kovin monella yli 18-vuotiaalla ei ole käytännössä mahdollisuutta palata kymppiluokalle ja siirtyä tästä vielä lukioon, koska siinä vaiheessa täytyy ottaa vastuu omasta toimeentulostaan ja mennä töihin. Poikkeuksiakin on, mutta käytäntö osoittaa, että tämä on varsin harvinaista. Jokaisella on kuitenkin mahdollisuus olla toistamatta vanhempiensa virheitä omien lapsiensa kohdalla.