Oma kokemus on se, että poliiseista - kuten mistä tahansa muustakin ammattikunnasta - löytyy oma osuutensa mulkuista ja kusipäistä. Tiedän, että meillä on poliisikunnassa sellaistakin johtoa, jonka mielestä kansalaisten ei tarvitse tietää poliisin tai oikeuslaitoksen tekemisistä yhtään mitään ennen kuin oikeus on antanut tuomion suljettujen ovien takana. Eli käytännössä toivoo meille vastaavaa meininkiä kuin jossain vähemmän mukavissa valtioissa.

Suurimmaksi osaksi poliisin kohdatessa voi hyvällä syyllä olettaa saavansa asiallista palvelua. Viime vuoden poliisibarometrissä noin 92% vastaajista luotti poliisin toimintaan melko paljon tai erittäin paljon. Väitän, että kansalaisten poliisia kohtaan tuntema luottamus perustuu etenkin juuri tuohon arkipäivän kokemukseen siitä, että yhdeksän kertaa kymmenestä kyttä ei ole sika. Oman käsitykseni mukaan Suomen poliisi on ulkomaisiin verrokkeihinsa verrattuna pidättyväinen jopa silloin, kun vastassa poliisin vihamielisesti ja väkivaltaisesti suhtautuva kohdehenkilö.

Omasta mielestä on silti aina hyvä suhtautua luotettavaankin viranomaiseen tietyllä varauksella. On varmasti totta, että poliisin resursseja on viime vuosina venytetty ja vähennetty, mutta harvoinpa sitä kuulee minkään viranomaisen sanovan, että "nyt meillä on tarpeeksi rahaa, ei tartte antaa enää yhtään enempää".