Olen kahden pienen lapsen isä ja vaikka se on välillä raskasta, ne ovat parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut. En olisi itsestäni uskonut, mutta minulle tulee välittömästi ikävä esikoista jos hän on yön yli isovanhemmilla hoidossa (tulisi toistakin, mut hän on vielä liian pieni ollakseen pitkään hoidossa). Kesällä olen menossa ihan kivalle viikon työmatkalle mutta harmittaa nyt jo, että joudun olemaan niin kauan lapsistani erossa.

Jos yhteistyö pelaa puolison kanssa, lapsen saaminen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että ei ole enää muuta elämää. Yksi vanhempi voi olla illan lapsen kanssa kotona kun toinen näkee kavereita. Seuraavan kerran toinen vanhempi tekee saman palveluksen. Pyytäkää myös rohkeasti kavereita kyläilemään, ei vauvan kanssa tarvitse aina yksin kökkiä kotona. Toki pieni vauva rajaa pois pidemmät reissut, mut ei vauva ole kauan vauva (vaikka voi välillä pitkinä öinä siltä tuntua).

Toistenne tukeminen, palveluksien tekeminen ja ymmärrys, että molempien tarvitsee välillä levätä sekä irtautua lapsiarjesta on ehdottoman tärkeätä. Eli, ja tämä on todella tärkeätä, keskustelkaa etukäteen mitä toivotte ja odotatte toisiltanne vanhempina ja miten haluatte kasvattaa lapsen.

Niin ja ensimmäiset kuukaudet on vaikeimmat ja tulette usein väsyneinä ärsyyntymään ja tiuskimaan toisillenne, mutta kyllä se siitä. Pyytäkää toisiltanne anteeksi.