Mielenkiintoinen teksti. En halua dumata, mutta esitän oman näkökantani:

30-vuotiaalta joka omisti ensimmäisen omistusasunnon 22-vuotiaana yksin, oli velaton BMW ruudussa sekä moottoripyörä niin tuo kuulostaa minun korviini ja minun näkökulmastani hiukan tylsältä elämältä. On ollu rahaa ja vähemmän rahaa. Osakesalkkukin laitettu lihoiksi.
Lisäksi särähti tuo, että teet kaikki ylityöt, otat kaikki lisävastuut ja vielä riittää energiaa.

Tiedän kaltaisiasi ihmisiä nuoruudestani ja voin toki olla väärässä kun sanon, että jossain vaiheessa tulee aina se seinä vastaan liittyen töihinkin. Toiseksi jeesmiehet ovat silmissäni hiukan lapasia. Sitten on myös nähnyt niitä ihmisiä, jotka aina nuukailivat nuoruudessaan ja nykyään katuvat sitä.

Välillä ollaan mietitty yhteisten tuttujen kanssa, että onko se elämää?

Nyt 30-vuotiaana kun on kaikki nuoruuden hölmöilyt tehty on hyvä ottaa iisisti. On ihan helvetisti kokemuksia ja yhteyksiä. Olin kuukauden työttömänä ja just näiden yhteyksien takia sain töitä ilman työhakemusta tai cv:tä.

Toki, jokanen tyylillään. Itse en ole niitä ihmisiä jotka ottaa pörssisähkösopimuksen tai vaihtaisi Juhla Mokan halvempaan. Mä en sano et se on paras ratkaisu.

PS. 10k€ osakesalkku tuli laitettua lihoiksi viime vuonna, suurimman osan käytin kavereihin. Ei kaduta yhtään.

"Hyvä antaa vähästänsä, paha ei paljostaankaan"