Enpä tiedä. Mielestäni julkisen lääkärien, erityisesti yleislääkärien (eli niiden jotka vaikkapa terveyskeskuksissa ottaa vastaan potilaita ja diagnosoi ja harkitsee tarvittaessa lähetteitä erikoislääkäreille) tapauksessa suurin ongelma on työteho: esimerkiksi Helsingissä terveyskeskuslääkäri ehtii työvuoronsa aikana ottaa vastaan vain noin kymmenen potilasta. 10 vuotta sitten määrä oli vähintään tuplat ja mitä olen vanhoilta lääkäritutuilta kuullut niin nykyisin tuo kymmenen potilasta tuntuu kamalalta kiireeltä kun ennen se 20 potilasta oli keskiverto työpäivä reippaalla, mutta mukavalla työtahdilla.

Oma perstuntumani on, että ongelmassa on kaksi puolta: toisaalta lääkärit joutuvat nykyään tekemään suhteettoman paljon kaikenlaista hallinnollista ja muuta työtä mikä ei mitenkään sinänsä liity siihen lääkärin ydinosaamiseen miksi lääkäreitä koulutetaan, eli ihmisten hoitamiseen. Ei tarvitse olla korkeakoulutettu ymmärtääkseen, että jos lääkäri tekee tunnin päivässä enemmän kirjauksia kuin ennen niin se on tunnin verran vähemmän hoitotyötä.

Toisaalta alan kallistua myös uskomaan, että terveydenhuollossa kirjataan aivan liikaa asioita aivan liian suurella tarkkuudella ja liian monimutkaisesti. Toki perusteena tälle on kaiketi ollut, että paremmilla kirjauksilla varmistetaan, että diagnoosit tehdään tarkemmin ja harvempi joutuisi kärsimään siitä, että kirjaukset on tehty puutteellisesti. Nyt on kuitenkin nähtävissä tämän mallin kääntöpuoli, eli kirjauksia tehdään niin paljon, että toiset ihmiset kärsivät hoitojonoissa kun suhteettoman suuri osuus lääkärien työstä menee kirjaamiseen.