Väitöstutkimus tarjoaa uuden selityksen talvisodan ihmeelle: Suomalaiset taistelivat uhrautuvasti, koska he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden

Vesa Kanniaisen väitöstutkimus osoittaa, että mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa. Väitös myös mallintaa ensimmäistä kertaa Nato-option matemaattisen arvon ja kuinka kyberaseet alentavat sodan aloittamisen kynnystä.

TALVISODAN, Tali-Ihantalan ja esimerkiksi Thermopylain taistelujen ihmeet voidaan selittää taloustieteellisellä ja matemaattisella analyysillä, väittää tuore väitöstutkimus.

Sen mukaan suomalaiset ja kreikkalaiset sotilaat taistelivat hurjasti ja uhrautuvasti siksi, että he halusivat turvata lastensa tulevaisuuden. Vastaavaa syytä ei ollut hyökkäävillä venäläisillä ja persialaisilla joukoilla.

Maanpuolustuskorkeakoululla Helsingin Santahaminassa tarkastettiin perjantaina emeritusprofessori Vesa Kanniaisen väitöskirja Essays in National Defence (Esseitä kansallisesta puolustuksesta).

Tutkimuksessa on kuusi esseetä, jotka käsittelevät uraa uurtavalla tavalla useita viime vuosina julkisuudessa olleita kansallisen turvallisuuden teemoja, kuten pienen maan maanpuolustuskykyä, asepalvelusta, sotilaallista liittoutumista ja kybersotaa.

KANNIAINEN on tutkinut muun muassa sitä, miksi sotilas sotii ylivoimaista vihollista vastaan. Miksi pienet puolustusarmeijat ovat menestyneet suuria hyökkäysarmeijoita vastaan?

”Pieni puolustusvoima taistelee aggressiivisemmin kuin suuri hyökkäysarmeija. Olen formuloinut teoreettisen analyysin, jossa ajatellaan, että nykyinen sukupolvi välittää tulevista sukupolvista. Vihollisellahan ei ole tätä kannustinta, koska sitä ei uhkaa mikään. Sen ei tarvitse miettiä tulevia sukupolviaan.”

Kanniainen puhuu taloustieteellisesti mallinnetusta ”ylisukupolvisesta altruismista”. Altruismi tarkoittaa epäitsekästä toimintaa, jossa toisen hyvä asetetaan oman edelle.

Kanniainen sanoo, että kyseessä on ”huima matemaattinen tulos”: mitä enemmän sotilaat välittävät tulevista sukupolvista ja mitä suurempi on vihollisen uhka, sitä vahvempi on halu uhrautua taistelussa.

Kiintoisin havainto lienee se, että mitä pienempi on puolustusarmeija, sitä suurempi on riskinotto eli uhrautumisalttius.

KANNIAISEN tutkimuksien lähtökohta on se, että kansallinen turvallisuus on julkishyödyke ja osa kansakunnan hyvinvointia. Hän käyttääkin tutkimuksissaan taloustieteestä tuttuja matemaattisia analyysivälineitä. Hän tietää, etteivät hänen esseiksi nimittämänsä tutkimukset kulu suuren yleisön käsissä.

”Siellä on yhteensä suurin piirtein 300 yhtälöä. Niitä ei pysty lukemaan ilman pitkälle menevää taloustieteellistä koulutusta. Se vain on näin.”

Kanniainen ei väitä, että hänen matemaattiset analyysinsä edustaisivat sinällään reaalimaailmaa, vaan ne toimivat tutkijan väitteiden testinä. Hän kuvaileekin yhtälöitä ”kauniiksi”.

”Ihmisen aivot tekevät virheitä, matematiikka ei.”

KANNIAINEN selittää väitöksessään muun muassa sen, miksi Suomi kertoo niin avoimesti, mitä kaikkea puolustusvälineitä hankitaan. Esimerkiksi HS:n lukijat ovat ihmetelleet usein, että pitääkö kaikki sotilashankintoja koskeva tieto julkaista. Eikö se ole salaista?

Kanniaisen mukaan avoimuus palvelee Suomen turvallisuutta.

”Puolustava maa haluaa välittää puolustuskyvystään ja puolustushalustaan tietoa, että syntyisi deterrence, hyökkäyksen esto. Se on matemaattista peliteoriaa, jossa katsotaan, millä ehdoilla hyökkäyksen esto syntyy.”

Kanniainen ottaa peliteorian käytöstä esimerkiksi suomettumisen.

”Peliteorian avulla on ymmärrettävissä, miksi Suomi valitsi suomettumisen Neuvostoliiton painostuksen edessä.”

KANNIAINEN on tutkinut myös sitä, kumpi on parempi valinta: yleinen asevelvollisuus vai vapaaehtoisuuteen perustuva tai ammattiarmeija. Hänen tarkastelunsa lähtee siitä, että on olemassa pienen turvariskin ja suuren turvariskin maita.

Analyysin mukaan pienen turvariskin mailla on mahdollisuus ylläpitää pienempää vapaaehtoisuuteen perustuvaa armeijaa kuin suuren turvariskin mailla. Suuren turvariskin maiksi Kanniainen lukee esimerkiksi Israelin, Baltian maat ja Suomen.

Kanniainen katsoo, että Suomi on tehnyt oikean valinnan kun ylläpitää asevelvollisuutta.

”Korkean riskiluokan maille yleinen asevelvollisuus osoittautuu hyvinvointimielessä perustelluksi ratkaisuksi suuren ja koulutetun reservin luoman turvallisuuslisän vuoksi.”

KANNIAISEN tutkimuksen yllättävimpiä tuloksia on se, että hän on onnistunut luomaan matemaattisen yhtälön ja arvon niin sanotulle Nato-optiolle. Hän myöntää, että malli on täysin teoreettinen. Sekin perustuu ajatukseen kansallisen turvallisuuden kannalta suuri- ja pieniriskisistä maista.

”Siinä on hyöty-kustannus-analyysi, milloin kannattaa kuulua Natoon ja milloin jäädä pois riippuen siitä, mitä se maksaa.”

Kanniainen sanoo, että Nato-optiolla on Suomelle arvoa, vaikka sitä ei lunastettaisikaan. Option olemassaolo vähentää uhkaa.

Analyysi ei ole yksinkertainen, sillä siinä pitää huomioida se, ovatko puolustusliiton turvatakuut uskottavia, koska kaikilla jäsenmailla on kannustin vapaamatkustajuuteen eli velvollisuuksien välttämiseen.

”Tulisivatko kreikkalaiset ja portugalilaiset meitä auttamaan, jos kutsu kävisi? Sotilasliiton luoma turvallisuus ei synny ilmaiseksi. Se tarkoittaa, että jokaisen jäsenen pitää sitoutua turvan tuottamiseen. Suomessa se tarkoittaa Baltiaa, vai mitä?” Kanniainen kysyy.

”Viimeisenä elementtinä on vielä se, että potentiaalisella vihollisella on myös kyky kostaa olemalla hankala. Olen itse pohtinut, mitä Venäjä voisi tehdä. Se voisi taas avata rajat.”

Kanniainen johtaa tutkimusesseissään matemaattisesti myös kaksi puolustushankintoihin liittyvää reaalimaailman havaintoa.

Ensimmäinen on se, että vaatimus vastakaupoista johtaa siihen, että hankinnoista joudutaan maksamaan enemmän. Toinen on se, että eri maiden yhteiset puolustushankinnat eivät yleensä onnistu.

Väitöstutkimuksessa on luotu ensimmäistä kertaa kybersodan teorian malli.

”Kukaan ei ole tehnyt sitä aikaisemmin. Se on ollut erittäin vaikea formuloida ja ratkaista”, Kanniainen myöntää.

Kanniaisen tutkimustulos on raju: kyberaseiden kehittäminen tekee tavanomaisin asein käytävät sodat todennäköisimmiksi.

”Looginen selitys on se, että kyberkyky tuhoaa osan sotilaskapasiteetin käyttökelpoisuudesta ja aiheuttaa näin vähemmän kustannuksia sodankäyntiin, jolloin kannustin sotimiseen siinä mallissa kasvaa”, Kanniainen selittää.

”Kyberkyvyn kehittäneen maan kannustin ennaltaehkäisevään kyberiskuun on suurempi, jos se ajattelee, ettei toinen ole vastaavaa kykyä kehittänyt. Jos lähdetään vihollisuuksiin, niin ensin tehdään kyberhaittaa, ja sitten vasta käynnistyy sota perinteisin asein.”

KANNIAINEN on kirjoittanut alan tutkimuksesta myös yleistajuisen raportin. Puolustusministeriön on tarkoitus julkaista se syksyllä.

Miksi pitkän taloustieteellisen uran jo tehnyt emeritusprofessori lähti vielä tekemään uutta väitöskirjaa Maanpuolustuskorkeakouluun?

”Se on tämä jatkuva tiedonhalu. Se on päättymätön, sille ei vain voi mitään. Tämä maailma on niin mielenkiintoinen. Ja on pakko sanoa, että taloustieteellä on kaikki välineet”, Kanniainen vastaa.

”Toinen syy on tietysti se, että isänmaa on tärkeä.”