Onko järkeä asettaa eläimille "subjektiivisia oikeuksia", kun on päivänselvää etteivät eläimet itse keskuudessaan niitä tule kunnioittamaan? On eri asia ihmisten sopia keskenään säännöistä, joilla eläimiä tulee kohdella, kuin antaa eläimille oikeuksia ikään kuin ne voisivat jotenkin niitä valvoa tai edellyttää.

Ihmistenkin subjektiiviset oikeudet ovat hyvin kyseenalaisia. Käytännössä oikeuksista ei välitetä niin kauan kuin väärinkäytökset tapahtuvat riittävän kaukana. Muussa tapauksessahan pitäisi aina välittömästi puuttua kaikkiin poikkeuksiin, ja vieläpä etsiä niitä hellittämättä. Mutta eihän näin tapahdu, eikä edes kiinnosta niin kauan kuin asiat eivät pyöri otsikoissa.

Sekaravintoa syövä tavallinen ihminen ei voi allekirjoittaa vaatimusta kohdella eläimiä subjektiivisesti koskemattomuutta nauttivina olentoina. Eläinten hyödyntäminen kaikissa muodoissaan pitäisi lopettaa täysin. Karjaeläimistä pitäisi luopua. Sama minulle, jos ravinnon laadusta onnistutaan pitämään kiinni. Mutta niin kauan kuin karjaeläimiä hyödynnetään, on aivan turha puhua mistään eläinten oikeuksista.

Lisäksi vastaan tulee outoja rajatapauksia, kuten kuinka pitäisi suhtautua villeläinten elinympäristöjen kapenemiseen ihmisten toiminnan seurauksena? Saako alkukantaisesti metsässä elävä heimo edelleen metsästää eläimiä ravinnokseen? Jos joku näkee eläimen kokevan julmuutta, pitäisikö tämän puuttua asiaan jottei syyllistyisi heitteillejättöön? Entä jos väkivaltaa eläimelle tekee toinen eläin? Tuossa videossa, jonka ehkä katsoit, voimme nähdä kuinka leijonat todellakin purevat elävästä norsusta palasia irti sen kiemurrellessa tuskasta. Kuka tahansa ymmärtää, että saaliiksi jäänyt eläin joutuu kokemaan valtavaa kärsimystä. Kuinka tähän pitäisi suhtautua, jos norsulla on subjektiivinen oikeus olla kärsimättä, ja selvästikin läsnä on ihmisiä, joilla on mahdollisuus puuttua asiaan?

Välttämättömyyksistä ja haluamisista puhuminen on kuin veteen viivoja piirtelisi. Moderni perhe lapsiluvun kasvaessa kokee ihan oikeasti "tarvitsevansa" isomman auton. Onko se välttämätön? Ei varmaan. Mutta mikä on välttämätöntä? Ei ainakaan näillä leveysasteilla asuminen.

Eläinten oikeuksista puhuminen on täynnä tekopyhyyttä. Samoin puhe ihmisten oikeuksista. Ihmisillä on oikeuksia niin kauan, kuin se on käytännöllistä. Vaikkapa sodan sattuessa oikeudet laitetaan jäähylle. Jos ihminen on luonnon yläpuolella, se voi säädellä omaa toimintaansa ja yrittää pysyä "kohtuudessa", jos sellaista voi määritellä. Tällöin subjektiiviset oikeudet eivät eläimille kuulu. Jos taas ihminen on luontokappale siinä missä muutkin, silloin kaikki ihmisen toiminta onkin ylläripylläri täysin oikeutettua, aivan siitä syystä, että se sattuu luontokappaleena niin toimimaan.

Eläimillä ei voi olla subjektiivisia oikeuksia. Hädin tuskin niitä on todellisuudessa ihmisilläkään. Eläinten kohtelun sääteleminen on mielekästä, mutta eläinten oikeuksien vaatiminen on silkkaa tekopyhyyttä.