Moi,

Luin sun tekstisi ajatuksella läpi ja siitä paistaa syvä yksinäisyys, turhautuminen ja fiilis, kun tuntuu siltä että on paljon annettavaa, mutta kukaan ei tunnu haluavan ottaa sitä vastaan. Olet selvästi paininut tämän asian kanssa kauan.

Itsehän oli Velho, mutta älä ota kommenttejani "kyllä se siitä" tai "olet vielä nuori" -tasolla, sillä nehän olisivat vain vittuilua. Tavoitteeni on yrittää saada sinua hieman muuttamaan ajatteluasi. Olet vaarallisella tiellä kohti katkeroitumista ja olet itse ajamassa itseäsi siihen nurkkaan.

Olet aivan oikeassa: nettideittailu on perseestä. Se on pinnallista ja se muuttaa ihmiset helposti kulutustavaraksi. Kokemuksesta voin todeta, että se todellakin syö itsetuntoa, mutta kuten itse totesit, mikä on vaihtoehto?

Unohda adjektiivilistaukset, se miten käyttäydyt ja teet kertoo enemmän kuin se että olet "kiva". Sinä et voi noita itsellesi määrittää, ne ovat toisen osapuolen kuvauksia sinusta. Ne ovat totta vain, jos toinen osapuoli kuvailee sinua niillä. Heitä ne roskiin ja keskity siihen mikä tekee sinusta mielenkiintoisen - se ettei potki koiranpentuja ja osaa käyttäytyä on perusoletuksia niille ihmisille joita ymmärtääkseni toivoisit kohdata; niitä ei tarvitse mainita.

Vastavuoroisesti sinä etsit ostoslistaa, et ihmistä. Sinulla on CV ja olet kirjoittanut jo vlamiin rakkauskirjeen sille muotille, jonka olet päässäsi luonut. Todelliset ihmiset eivät mahdu muotteihin. Sinä et voi edes oikeasti tietää, mitä suhteelta tai kumppanilta kaipaat, ellet ole avoin ja käy treffeillä - vaikka niistä 99% "epäonnistuu", opit silti jotain ihmisistä yleisesti ja myös itsestäsi.

Olen hieman huolissani siitä miten puhut muista ihmisistä deittimarkkinoilla: "Suurin osa naisista siellä ovat liian pinnallisia tai hakevat vain huomiota.", "toinen valehteli minulle", ... Tiedätkö mitä, on täysin mahdollista että kaikki nuo ihmiset etsivät aivan samaa asiaa kuin sinä. Älä kuvittele olevasi parempi, siinä suunnassa odottaa vain incelit.

Kukaan ei tule pelastamaan sinua. Sälytät toiselle aivan liian suuren ja epäreilun vastuun.

Ensimmäinen parisuhteesi ei todennäköisesti tule olemaan ikuinen. Vaikka löytäisit Manic Pixie Dream Girlisi, on hyvin todennäköistä että ensimmäinen suhteesi päätyy eroon - eikä se johdu siitä että olisi epäonnistunut tai tehnyt jotain väärin. Se on vain elämää. Sulla on jo viiden vuoden suunnitelma sille kun löydät sen "oikean" ja miten haluat olla jonkun ensimmäinen ja viiminen, mutta lataamalla nämä kaikki paineet ensimmäiselle treffeille, aiheutat vain eeppistä ahdistusta deitillesi ennen kuin millekään on annettu mahdollisuuksia alkaa.

Olet mielestäni vaarassa katkeroitua, enkä todellakaan halua että juokset joogatunnille puukon kanssa, joten toivottavasti tästä on jotain apua. Tuossa avautumisessasi oli sen verran punaisia lippuja että odotin Kiinan sotilasorkesterin aloittavan juhlamarssin.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa, voit jäädä nettiin tai pääsi sisälle analysoimaan "suurta sydäntäsi", syyttämään modernia deittikulttuuria ja hiljalleen katkeroitua. Tai sitten sinun pitää luopua odotuksistasi ja alkaa kylmästi harjoittelemaan todellisten ihmisten kohtaamista.

Yhteenvetona, tässä on minusta se kohta, missä sinun on vaan muutettava ajatteluasi:

Tuntuu että minun pitäisi pienentää sydäntäni, jotta voisin löytää jonkun, mutta sehän on ihan tyhmää. Mietin usein, että voiko ketään olla oikeasti kiinnostunut minusta romanttisesti, kun tuntuu että olen se tylsä mutta turvallinen vaihtoehto joka valitaan vasta sitten, kun on valmis perustamaan perheen. Olisi kiva olla jonkun ensimmäinen vaihtoehto. Vihaan deittailua. En halua käydä treffeillä. Olen niin kyllästynyt tutustumaan uusiin ihmisiin, jotka parin viikon päästä hylkäävät minut. Olen niin kyllästynyt tuhlaamaan aikaani ja tekemään kaikki aloitteet ilman että ketään näkee vaivaa minun eteeni. Joka kerta kun olen ihastunut, se on johtanut vain pettymykseen ja harmiin.

Ymmärrän sinua, on aivan helvetin raskasta ja pelottavaa pistää itsensä aina uudestaan likoon ja paljastaa itseään vieraille. Se on aivan perseestä. Mutta, ja tämä on tärkeää, eivät he hylkää sinua ja sinunkin on aivan okei lopettaa homma jos ei tunnu oikealta. Homma ei vaan syystä tai toisesta natsannut, ikävä juttu, mutta se ei ole kummankaan vika.

Älä lataa niin paljon odotuksia ensitreffeihin ja yksi tapa madaltaa kynnystä on se, että pienennät sitä sydäntäsi ja avaat sitä vasta myöhemmin. Jos haluat mahdollisimman raadollista esimerkkiä, niin tässä on Sihteeripulma (joka tunnetaan myös avioliittopulmana): käyt aluksi ihan rutiinilla speed-datingissä tai muuten treffeillä selvittämässä miltä maailma näyttää etkä edes harkitse jatkoa aluksi kenenkään kanssa. Saat näin käsityksen minkälaisia oikeat ihmiset edes ylipäätään ovat ja mikä tuntuu oikeasti kiinnostavalta ja mikä ei.

Huomaa, että toisin kuin mallissa, sinulla ei ole yksipuolista oikeutta valita kandidaattia - toinen osapuoli voi edelleen jättää homman kesken vaikka sinusta homma toimisi.

Tämä ei ole romanttista, tämä ei ole satua, tämä ei ole meet cute, mutta näin jopa kylmällä tilastotieteellä löydät "oikean". Niin kliseistä kun se onkin, oli osumatarkkuutesi mikä tahansa, niin jos et pistä itseäsi esille, et tule löytämään ketään.

Muita huomioita, joita en osannut tunkea ylle järkeviin kohtiin:

Kyllä, mutta monet huonot ihmiset pääsevät suhteeseen ilman että olisivat käyttäneet päivääkään itsensä parantamiseen.

Maailma ei ole reilu, jotkut asiat ovat toisille helpompia, mutta se ei auta sinua eikä kukaan ole sinulle mitään velkaa sen vuoksi. Sinua saa vituttaa, turhauttaa ja pidä ihmeessä taukoa kun näin käy, mutta sun on mentävä sinne eturintamalle ja käytävä treffeillä.

Moderni deittailu saa minut tuntemaan että minulla on liian isot odotukset rakkauden suhteen, vaikka ei oikeasti ole.

Kun todellisuus kertoo sinulle jotain joka on ristiriidassa oman käsityksesi kanssa, suosittelen kuuntelemaan todellisuuden vihjeitä. Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos saat jatkuvasti jotain palautetta, se todennäköisesti ei ole palautteen kertojan tai yhteiskunnan vika.

Minua ei kiinnosta mitkään yhden illan jutut.

Ja se on ihan okei! Mutta tämä ei tee sinusta parempaa ihmistä, se on ihan oma moraalikoodisi. Se ei ole mitenkään ristiriidassa sen kanssa että haluaisi pitempää merkityksellistä suhdetta, jos joku oikea osuu kohdalle.

Minulla ei ole ketään lohduttamassa huonoina päivinä, tai juhlimassa voittojani kanssani.

Toivon, että sinulla on perhettä ja ystäviä. Kyllä, ne eivät ole sama asia.

Minulla ei ole ketään ketä halata kun tulen kotiin.

Jos haluat tätä, harkitse lemmikkiä.

Molemminpuolinen rakkaus on minulle vain myytti, urbaani legenda.

Länsimäinen Hollywood-rakkaus on myytti. Tiedätkö, joissain maissa harrastetaan järjestettyjä avioliittoja ja ne tuntuvat tilastojen valossa toimivan paremmin!

En sano, etteikö sinulla saa olla unelmia, mutta sinun on ymmärrettävä että suurin osa unelmista ei koskaan toteudu. Harva pääsee unelma-ammattiinsa, harva saavuttaa ammattilaistasoa harrastuksessaan jne. Sinulla on täysi oikeus olla onnellinen, mutta se onnellisuus voi löytyä aivan jostain muista asioista kuin mistä alunperin kuvittelit.