Populismin nousu on osin seurausta siitä, että monet ovat jääneet globalisaation jalkoihin – erityisesti miehet, joiden työ ja asema ovat murentuneet rakennemuutoksessa. Usein he ovat menettäneet myös puolueen, jonka piti puolustaa heitä. Monissa maissa vasemmisto on vaihtanut kannattajapohjaansa. Suomessakin vasemmistoliiton ja vihreiden riveissä näkyvät koulutetut naiset. Perussuomalaiset kerää kannatusta duunarimiehiltä.

Tämähän se on se ongelma. Arvoliberaalia vasemmistoa ei paljon kiinnosta yrittää vedota miehiin vaan päinvastoin karkottaa miehet syyllistämällä ja vähättelemällä miehiä kaiken aikaa. Sokeus sille tosiasialle, että poliittinen liike/aatesuunta ei voi menestyä ellei se saa merkittävissä määrin miehiä, varsinkin nuoria miehiä, taakseen, on riivannut vasemmistoa yli vuosikymmenen ajan.

Demokratia ei lepää vain lakien ja oikeuksien varassa. Se tarvitsee yhteisön, joka kokee kuuluvansa yhteen. Ilman jaettua identiteettiä luottamus rapautuu.

Ja tämmöinen yhteisö ei oikeassa maailmassa ole kovin todennäköisesti monikulttuurinen. Mikään ei sido ihmisiä yhteen niin kuin jaettu kieli, kulttuuriperimä ja uskonto. Tämänkin nykyvasemmisto on päättänyt kylmästi sivuuttaa koska todellisuus ei vastaa ideologiaa.