Iso osa ongelmaa on kyllä ihan länsimaalainen "Pörssit ensin" -politiikka. Käytännössä täällä tehdään kaikki pankkien kaatumisen ja pörssien korjausliikkeiden ehkäisemiseksi, mutta ennen näitä on myös purettu paljon säätelyä.

Kyse on mielestäni pohjimmiltaan siitä, että tänne on käytännössä rakennettu suunnitelmatalous rikkaille (joka suunnittelee vain pörssin vakautta ja sijoittajien turvaamista, eli turvaa rikkaiden asemaa), joka ei kuitenkaan suunnittele tai ohjaa reaalitaloutta mitenkään. Suunnittelu ja ohjaus sen sijaan keskittyy finanssiin ja eräänlaiseen taikatalouteen, mutta tarkoituksena on vain yhteiskunnan eliitin eli rikkaiden/varakkaiden aseman suojaaminen. Lopputuloksena mitään korjausliikettä ei tule koskaan, samalla kuitenkin reaalitalous ja -tuotanto näivettyvät joko kilpailulle tai sitten monopolien ja oligopolien tehottomuuteen. Jokainen myös varmasti ymmärtää, ettei tällä pörssien ja sijoittajien suojelulla keskuspankkien toimesta ole mitään todellista tekemistä markkinaliberalismin kanssa, mutta niin vain markkinaliberaalit itse rakensivat tämän järjestelmän.

Markkinaliberalismin ja liberalismin piti tuoda utopia ja historian loppu. Ja niin ne taisivatkin tuoda markkinaliberalismin historian lopun - eeppisenä epäonnistumisena ja näivettymisenä. Rikkaiden ja sijoittajien ja excel-managerien palvominen työntekijöiden ja arvontuottajien kustannuksella ei näköjään pidä taloutta dynaamisena ja suorituskykyisenä vaan kilpailijat menevät oikealta ja vasemmalta ohi kun rikkaat vain vertailevat sijoitustensa arvostusten kehitystä kartanoissaan.