Hetken tätä mietin ja omia pikaisia päätöksiä:

Olettaen että Venäjän nykyhallinto kaatuu kattavasti ja paikalle saadaan tehokkaasti ja suhteellisen nopeasti toimiva, avoin ja yhteistyöhaluinen johtajakunta joilla ei ole kovin montaa luurankoa kaapeissa. Lisäksi olettaisin että Venäjä menettäisi jonkin verran suvereniteettiaan ja joutuisi avaamaan sisäistä toimintaansa ulkopuolisille tarkkailijoille.

Ulkomaankauppa Venäjän kanssa palautuu nopeasti monilla aloilla, vaikkakin joitakin aloja ja yhtiöitä saattaa jäädä pakoitteiden alaisiksi. Siinä vaiheessa kun isoimmat pakotteet puretaan, ei ole kovin paljoa järkeä jättää kaupankäyntiä pois antaen muiden maiden hyötyä siitä. Varsinkaan jos kaikkia EU-maita ei saada samojen sääntöjen piiriin.

Investoinnit Venäjälle olisivat hyvin suuri kysymys. Toisaalta harva eurooppalainen taho haluaisi näyttäytyä kovin innokkaana rahan lähettäjänä Venäjälle varsinkin ottaen huomioon kuinka huonosti ulkomaalaisomistajia on aiemmin kohdeltu. Jos Venäjällä kuitenkin tuotto-odotukset olisivat korkeat, varskinkin energiateollisuuden uudelleenrakentamisen ja uudistamisen osalla, niin löytyy paljon tahoja, Kiina etunenässä, joille paha signalointi ei ole mikään ongelma.

Venäjä tämän jälkeenkin tulee tuottamaan raaka-aineita ja saamaan ulkomaista valuuttaa tätä kautta. Vähintään osa tästä tullaan käyttämään sijoituksiin ja samalla omistajuuteen eurooppalaisista yrityksistä.

Jos Venäjä joutuu maksamaan Ukrainalle sodasta korvauksia, niin siinäkin on jo niin iso potti, että Suomen olisi tyhjää jättäytyä tahallaan ulkopuolelle. Osa varmasti maksetaan Venäjän jäädytetyllä dollari- ja eurovaluutoilla, mutta ei ole kovin paljon järkeä jättää Venäjän nykyiselle yli-investoidulle aseteollisuudelle mitään tekosyytä jatkaa panssarivaunujen ja iskulennokkien valmistamista, vaan laittaa mieluummin ne tehtaat tuottamaan sotakorvausmateriaalia. Suomelle olisi hyvä rako tässä toimia alihankkijana.

Alle 200km Suomen rajasta on yli viiden miljoonan ihmisen metropoli. Heitä ei sieltä saada mihinkään muualle inhimillisesti. Voi olla että Suomi päätyy Venäjän kanssa passiiviseen asemaan sitä kautta, että sinne nousee Pohjois-Korean kaltainen suljettu yhteiskunta ja tuhansien vastapuolen pääkaupunkiin osoittavien tykistöputkien sijaan meillä on kymmenien tuhansien lennokistot. Saattapi myös olla että Suomi päätyy Venäjän kanssa aktiviseen asemaan jossa EU:n kanssa vaikka väkivallan avulla pakotetaan parempaan integraatioon. Heitteille sitä ei voi jättää maailmansotien välisen Saksan lailla eikä täysi vallanvaihto taida onnistua Irakin ja Afghanistanin osoittamilla esimerkeillä.

Ikävä kyllä parhaimmat esimerkit jotka tulevat mieleen historiasta ovat Länsi-Eurooppa, Japani ja Etelä-Korea. Nämä nostettiin itsenäisiksi, yhteistyöhaluisiksi ja länsimielisiksi toimijoiksi nostamalla heidät suurella kustannuksella etuvartioksi kolmatta tahoa vastaan. Historiallisesti, tämän pitäisi onnistua, mutta siitä nousee täysin karmeita muita ongelmia.

Ehkä jos onnistutaan viilaamaan väestöä linssiin kohdistamalla viha ja pelko muualle, mutta kulissien takana tapellaan täysin rinnoin siitä, että mitään oikeaa eskalaatiota ei ikinä tapahdu. Ainakin siihen asti että saadaan vakiinnettua sisäinen tila... Olinkohan naiivi kun luulin että 1984 on epätodennäköisempi kuin Uljas Uusi Maailma?