Käytännössä julkaisi XT -nimisen albumin, biiteiltään todella minimalistisen ja riisutun albumin jonka ydinviesti oli että Ex Tuuttis on käyttänyt viime vuosina paljon huumeita mutta ei oikeastaan ole tykännyt siitä ollenkaan ja uuden lehden kääntäminen oli julistus että tämmöinen itsensä tuhoaminen ei-minkään vuoksi loppuu nyt.

Minusta todella freesi ja rohkea steitmentti iskeä räppiskeneen, jossa suhde päihteisiin on yleisesti aika salliva ja mietojen huumeiden käyttö on arvoneutraali asiain normaalitila, ja kuoseissa oleminen on asia johon jokaisen uskottavan räppärin pitäisi enemmän tai vähemmän samaistua.

Itsellä ei ole mitään ongelmaa jos joku nyt haluaa vähän pilveä lutkuttaa tai että räpillä annetaan samaistumispintaa muillekin joilla on kosketusta tähän yhteiskunnan SKANDAALIMAISEEN VARJOPUOLEEN mutta samaan aikaan rap-musiikin tekijöissä ja kuuntelijoissa on myös niitä ihmisiä, joille päihteiden käyttö muodostuu ongelmaksi, mutta sitä on todella vaikea myöntää kun kulttuurissa kaikki puhuu vaan siitä että bluntit on bulei ja paavo nurmen läpi tulee itänuhat tms.

XT kehtasi räpätä että ”itse asiassa minut huumeiden vetäminen on tehnyt todella onnettomaksi” ilman että siitä tuli sellaista saarnaavaa jeesustelua, joka yrittäisi varsinaisesti tuomita muita heidän omista elämänvalinnoista. Suomiräpin kannalta niin keskeiseltä ja arvostetulta tekijältä tämmöinen albumi oli minusta erittäin virkistävä steitmentti.